Kun lastenkirurgi Annika Mutanen alkoi tutkia harvinaista lyhytsuolioireyhtymää, hoitokeinoa ei ollut. Vaan nyt on, kiitos Mutasen uraauurtavan tutkimustyön. Suurin osa pienistä potilaista kuntoutuu täysin. Onnea Hallman-palkitulle!
Nuoren lääkärin usko lääketieteeseen ja omiin taitoihin taisi olla vahva. ”Tai sitten olin vain sinisilmäinen”, sanoo lastenkirurgian erikoislääkäri, dosentti Annika Mutanen. Niin tai näin, vastaavia tutkimustuloksia minkään lääketieteen alalla syntyy hyvin harvoin. Vielä vuosituhannen alussa lyhytsuolioireyhtymä tarkoitti lähes varmaa kuolemaa. Enää siihen ei Suomessa kuole yksikään lapsi. Lastentautien tutkimussäätiö palkitsi lastenkirurgi Annika Mutasen marraskuussa 2024 Helena ja Niilo Hallman -palkinnolla.
Vuosi oli 2008. Lääketieteen kandiopiskelija Annika Mutanen seisoi lastensairaalan potilashuoneessa ja katseli pientä tyttöä. Vauva sairasti harvinaista lyhytsuolioireyhtymää. Mutanen muistaa yhä tytön terhakkuuden ja pyrkimyksen kontaktiin. Mutasesta tuntui pahalta, kun paikalla ollut lastentautien professori Risto Rintala sanoi, että sairauteen ei ole toimivaa hoitokeinoa. Tuo hetki osoittautui Mutasen tutkijauran käännekohdaksi. Hän päätti selvittää, olisiko jotakin sittenkin tehtävissä.
Joillekin keskosena syntyville lapsille puhkeaa suolistosairaus enterokoliitti, joka johtaa ohutsuolen osittaiseen kuolioon. Toimintansa lopettanut osa on poistettava leikkauksella. Riippuu tapauksesta, mistä kohtaa ja minkä verran keskosen noin metrin mittaisesta ohutsuolesta pitää leikata. Jos ohutsuoli lyhenee puolella tai enemmän, tuloksena on lyhytsuolioireyhtymä, jota myös syndroomaksi kutsutaan. Puolikas ohutsuoli ei pysty imeyttämään lapsen tarvitsemaa ravinto- ja nestemäärää vaan potilas tarvitsee suonensisäistä ravintoa. Tilanne johtaa yleensä maksan sairastumiseen. Vielä 15 vuotta sitten suurin osa potilaista menehtyi vauvana.
Annika Mutanen on tehnyt koko uransa töitä ohutsuolioireyhtymän ja siitä aiheutuvien maksavaurioiden parissa. Työ alkoi sairauden mallintamisella. Hän halusi ymmärtää, mitä tapahtuu potilaan maksassa, entä sen soluissa. Entä miten mikrobit toimivat sairaan lapsen suolistossa?
Myös Mutasen väitöskirja käsitteli lyhytsuolioireyhtymään liittyviä maksaongelmia. Tuolloin Mutaselle muun muassa selvisi, että potilaiden saamissa suonensisäisissä ravintoliuoksissa tietynlaiset rasvat ovat haitallisia maksalle. Kun lääkevalmistajat muuttivat liuoksen rasvakoostumusta Mutasen löytöjen mukaan, potilaat alkoivat sietää ravintoa paremmin.
Toinen yleinen ongelma lyhytsuolisyndroomapotilailla on jatkuva infuusion eli tiputuksen käyttö. Jotkut potilaat ovat tipassa puolet vuorokaudesta. Heille aiheutuu suonitukoksia ja -tulehduksia, jonka takia reittejä verenkiertoon on vaikea enää saada aikaan. Osalla vauvoista on avanne, joka tulehtuu. Ratkaisuja on löydetty myös näihin ongelmiin.
Mutasen työpaikka Helsingissä Uudessa lastensairaalassa kuuluu 40 muun eurooppalaisen tutkimusyksikön yhteiseen ERNICA-verkostoon. Ilman tällaista yhteistyötä tutkimustyö olisi mahdotonta, koska Suomessa ohutsuolisyndroomasta kärsiviä potilaita löytyy vuosittain viidestä kymmeneen. Euroopassa heitä on tuhansia.
Mutanen on oman alansa ensimmäisiä tutkijoita koko maailmassa. On pitkälti hänen aloittaman työn ansiota, että vuoden 2010 jälkeen Suomessa yksikään ohutsuolisyndroomapotilas ei ole menehtynyt. Hyvät tulokset myös luovat uutta hoitopolkua.
”Nyt kun potilaat jäävät henkiin, heitä alkaa olla jo aika paljon ja heidän jatkohoitonsa vaatii moniammatillista työtä.”
Hoito on erittäin tuloksellista. Nykyisin peräti neljä viidestä ohutsuolisyndroomapotilaasta vieroittuu ensimmäisten elinvuosiensa aikana suonensisäisestä ravinnosta. He pystyvät elämään aivan tavallista elämää. ”Kyllä vanhempien kiitos lämmittää eniten”, Mutanen sanoo.
Marraskuussa 2024 Mutanen sai myös toisenlaisen huomionosoituksen, kun Lastentautien tutkimussäätiö myönsi hänelle Helena ja Niilo Hallman -palkinnon. Säätiö perustelee valintaansa näin: ”Annika Mutanen on osaava lastenkirurgi, jonka tieteellinen tutkimustyö on ollut erittäin aktiivista jo hänen erikoistumisajastaan lähtien. Hänen panoksensa oman erikoisalansa kehittymiseen on ollut merkittävä.”
Mutanen kertoo liikuttuneensa jo palkintoehdokkuudesta. Tieto palkinnosta yllätti hänen täysin. Hän kiittää saamastaan tunnustuksesta ja kehuu säätiötä lastentautien tutkimustyön tukemisesta. Se on hänen mielestään elinehto koko tieteenalalle. ”Me emme sairaaloissa pysty tekemään tutkimusta ilman tällaista ulkopuolista rahoitusta.”
Mutanen vetää parhaillaan kolmea kansainvälistä lasten suolistoon liittyvää tutkimushanketta. Vaikka hän on erikoistunut harvinaisiin sairauksiin, hänen tutkimusryhmänsä tuottavat jatkuvasti tärkeää tietoa laajojen ihmisryhmien hyödyksi. Etenkin maksa- ja suolistosairauksien tutkijat hyötyvät Mutasen työn hedelmistä ja pääsevät niiden ansiosta omissa tutkimuksissaan eteenpäin. Se kaikki koituu potilaiden hyväksi.