Lastenkirurgi ja lasten ortopedi Juha-Jaakko Sinikumpu kutsui työryhmäänsä paitsi muita kirurgeja, myös insinöörejä, biokemistejä ja geenitutkijoita. Yhteistyössä syntyy uusia hoitomenetelmiä, jotka vähentävät hoidontarvetta sekä sairaalapäiviä. Työstä tuli myös Hallman-palkinto!
Lapsen keho on erilainen kuin aikuisen. Kasvavassa iässä luut antavat onnettomuuksissa helpommin periksi kuin aikuisen, sen sijaan nivelsiteet kestävät lapsena erilaisia iskuja paremmin kuin täysikasvuisena.
”Kasvava keho tarvitsee omia hoitomenetelmiä. Esimerkiksi monet lasten luiden murtumakiinnitystekniikat ovat erilaisia kuin aikuisten”, kertoo lasten ortopedi ja lastenkirurgi Juha-Jaakko Sinikumpu.
Hänen mielestään onkin selvää, että lasten ja nuorten tapaturmia ja niiden hoitoja on jatkuvasti tutkittava ja kehitettävä.
”Aika monesti esimerkiksi lapsen murtuman hoitoratkaisut valitaan ilman korkeimman tason tieteellistä näyttöä. Tarvitsemme arkisen päätöksenteon tueksi lisää kliinisiä hoitokokeita.”
Juha-Jaakko Sinikumpu on oikea henkilö puolustamaan lastenkirurgiaa ja -ortopediaa, sillä hän on viime syksystä asti toiminut Oulun yliopistossa lastenkirurgian professorina sekä johtanut ylilääkärinä Oulun yliopistollisen sairaalan lastenkirurgian yksikköä.
43-vuotiaalla lastenkirurgi Sinikummulla on ollut nousujohteinen ura, mutta ei hän lapsena niinkään haaveillut lääketieteestä.
”Rakastin koulun teknisen käsityön tunteja ja erityisesti puutöitä käydessäni Muonion yläastetta. No, samoilla työkaluilla teen töitä edelleen”, Sinikumpu sanoo ja naurahtaa. Kirurgina entinen nikkaroija saa edelleen käyttää veistoluokasta tuttuja työkaluja, kuten sahaa ja vasaraa.
Innovoivaa tutkimusta pioneerihankkeissa
Tunnustusta Sinikumpu on saanut lasten ortopedisistä tutkimuksistaan, kuten uusien hoitomenetelmien kehittämisestä. Juuri nyt Sinikumpu jalostaa, yhdessä kasaamansa tutkimusryhmän kanssa, ideaansa langattomaan 6G-tiedonsiirtoon perustuvasta murtuma-asennon reaaliaikaisesta seurannasta. Sen avulla lapsipotilaat kävisivät seurantakäynneillä sairaaloiden poliklinikoilla aiempaa harvemmin, ja lääkärit sen sijaan seuraisivat murtuman luutumista potilaan kehoon asennettujen langattomien sensorien avulla etänä.
Samaan aikaan Sinikummun työryhmä edistää toista pioneerihanketta, joka perustuu kehossa sulaviin kirurgisiin materiaaleihin. Materiaali-insinöörien kanssa on saatu aikaan yläraajamurtumissa käytettävä ydinnaula, joka sulaa kudoksesta pois hiljalleen tavanomaisiksi, harmittomiksi aineenvaihdunnan lopputuotteiksi.
”Tällä hoitomenetelmällä on potilaan kannalta se etu, että metallisen ydinnaulan poistoleikkausta ei tarvita. Kehoon ei jää loppuelämäksi titaanin tai teräksen kaltaisia vierasmateriaaleja.”
”Olen todella iloinen, että olen saanut osaltani olla käynnistämässä ja johtamassa uutta innovoivaa tutkimusta lasten tapaturmien hoidon parantamiseksi, ja löytänyt mahtavia nuoria väitöskirjatutkijoita ryhmääni.”
Sinikumpu myös kiittelee Oulun Nokia-taustaa, mistä syystä kaupunkiin on keskittynyt paljon teknologista osaamista. Hän onnistui rekrytoimaan ryhmäänsä insinööritaustaisen terveysteknologian osaajan. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat insinöörien lisäksi biokemistit sekä geenitutkijat.
”On todella mielenkiintoista työskennellä eri alojen osaajien kanssa. Jokainen tuo
aidosti lisää ja osaaminen kumuloituu. Hedelmällisessä aivomyrskyssä voi oikeasti keksiä jotakin uutta.”
Vastauksia kysymyksiin
On helppo uskoa, että Sinikummun kanssa työskenteleminen on miellyttävää ja innostavaa. Rauhallinen mies puhuu helppotajuista yleiskieltä ja tuntuu suorastaan välttävän vaikeita erikoistermejä.
”Yhteinen kieli on monialaisessa tutkimuksessa tärkeää, kun ihmisillä on erilaisia taustoja.”
”Tällä hoitomenetelmällä on potilaan kannalta se etu, että metallisen ydinnaulan poistoleikkausta ei tarvita.”
Sinikummun tutkimusryhmä tekee myös elämänkaaritutkimusta, joka perustuu Suomen kansainvälisesti erinomaisiin terveysrekistereihin sekä erityisesti Pohjois-Suomen syntymäkohortteihin. Sinikumpua kiinnostaa muun muassa, miksi osa lapsista murtaa luunsa, toiset eivät. Työn edetessä vastaukset paljastuvat kuin palapeli. Sinikummun tutkimusryhmä havaitsi, että yksi lapsuuden murtumisriskiä lisäävä seikka on äidin tupakointi raskauden aikana. Tämän löydöksen biologiset mekanismit ovat osittain arvoituksia, mutta muun muassa nikotiinilla tiedetään olevan vaikutuksia sikiön tukirangan kehitykseen.
”Tutkimusta on jatkettava, mutta tämä on hyödyllinen tieto ja valitettavan ajankohtainen asia, ajatellen nuuskan käytön lisääntymistä viime vuosina. Odottavien äitien tupakointi on voinut vähentyä Suomessa, mutta kuinkahan on nuuskankäytön laita”, Sinikumpu pohdiskelee.
Palkinto motivoi
Joka kevät Juha-Jaakko Sinikumpu seurailee trampoliineilla innoissaan ponnahtelevia lapsia. Joka kolmas lasten kyynärvarsimurtuma on peräisin trampoliinilla hyppimisestä. Viime vuosina on tapahtunut myös aiempaa enemmän vakavia trampoliinivammoja, kuten kaularankavammoja ja isojen nivelten sijoiltaanmenoja.
”En minä silti trampoliineja kieltäisi, sillä ne innostavat monia niitäkin lapsia liikkumaan, jotka eivät muuten liikkuisi ollenkaan.”
Vuoden 2020 Helena ja Niilo Hallman -palkinto myönnettiin Juha-Jaakko Sinikummulle. Joka toinen vuosi myönnettävä palkinto jaetaan kansainvälisesti ansioituneelle, nuorelle suomalaiselle lastentautien alojen tutkijalle.
”Tämä on minulle todella tärkeä tunnustus. Se merkitsee, että palkintoraati on nähnyt minun ja tutkimusryhmäni työn tärkeäksi. Palkinto motivoi meitä jatkamaan ja viestii siitä, että olemme oikealla tiellä.”
