Korona ja rs-virus tarttuvat lapsiin lähes päinvastaisesti

Tutkija Santtu Heinonen tutkii kahden hyvin erilaisen taudinaiheuttajan, covid19- ja RS-viruksen vaikutuksia lapsiin. Ei ihme, että hänen tutkimuksensa on sekä median ja kollegoiden intensiivisen mielenkiinnon kohteena.

”Koronapandemia on lisännyt ihmisten kiinnostusta infektioihin. Mikään aikaisempi tutkimukseni ei ole aiheuttanut ihmisissä yhtä paljon uteliaisuutta. Olenkin oppinut kertomaan varsin vaikeaselkoisesta tutkimuksestani ymmärrettävämmin. Sellainen taito on taatusti hyödyksi kaikille tieteentekijöille.

Kiinnostuin erikoisalastani jo opiskeluaikoina. Turun yliopistossa lastentautien kurssin opettajat olivat innostavia. Lapsipotilaiden kohtaaminen jännitti minua aluksi, mutta kun lapseen onnistui luomaan kontaktin ja sain selvitettyä oikean diagnoosin, jäi vastaanotosta todella hyvä mieli. Lasten kanssa työskentelyyn motivoi myös se, että lapset ovat yleensä rehellisiä eivätkä teeskentele. Varsin varhaisessa vaiheessa opiskeluja hahmotin myös, että iso osa aikuislääketieteen puolella hoidettavista sairauksista liittyy elintapoihin ja kiinnittämällä huomiota ruokavalioon, liikuntaan, tupakointiin ja alkoholiin moni sairaus olisi estettävissä. Toki samat ongelmat näkyvät myös lapsilla, mutta pienemmässä määrin. Lapsipotilaat eivät lähtökohtaisesti ole aiheuttaneet terveysongelmiaan omilla valinnoillaan, jolloin niiden hoitamiseen on helpompi motivoitua.

Erikoistuessani lastenlääkäriksi pidin kovasti sairaalatyöskentelystä, mutta työ oli kiireistä ja päivystysvuorot pitkiä. Hektisen potilastyön keskellä kaipasin hetkiä, jolloin ehtisin paneutua lääketieteen uusimpaan tietoon. Kun lastentautien professori Terho Heikkinen pyysi minua ryhmäänsä väitöskirjantekijäksi, pääsin perehtymään lasten infektioiden mielenkiintoiseen maailmaan. Tuohon aikaan minulle kirkastui, että kaikkein mieluiten tekisin rinnakkain työtä sekä kliinikkona potilaiden parissa, että tutkijana, sillä tehtävät ruokkivat toisiaan. Olen onnellinen, että niin elämä on tosiaan mennyt.

Tohtoriväitöskirjani jälkeen muutimme perheeni kanssa Yhdysvaltoihin, jossa tein pari vuotta tutkijan töitä lasten hengitysinfektioiden parissa. Suomeen palattuani valmistuin lastentautien erikoislääkäriksi ja työskentelin myös lastentautien kliinisenä opettajana.

Kliinisen työn ohessa aloitimme RS-virukseen liittyvän tutkimuksen. RS-virus aiheuttaa pienille lapsille usein hengitysvaikeutta ja infektio voi olla vastasyntyneille ja etenkin ennenaikaisesti syntyneille lapsille vaarallinen. RS-virusta vastaan ei ole olemassa rokotteita eikä tehokkaita lääkkeitä. Meitä kiinnosti erityisesti immuunijärjestelmän merkitys taudin kehittymisessä. Parempi ymmärrys infektioon liittyvistä immuunivasteista auttaa rokotteiden ja lääkkeiden kehitystyössä.

Suomessa tehdään paljon korkealaatuista lastentautien tutkimusta. Lastentautien tutkimussäätiö rahoittaa sekä nuorten aloittelevien tutkijoiden että kokeneiden tutkimusryhmien työtä.

Ystäväpiirissäni on paljon lääkäreitä, jotka työskentelevät muilla lääketieteen erikoisaloilla. Heillä ei ole vastaavia oman erikoisalan tutkimusta tukevia säätiöitä vaan heidän yhdistyksiltään voi anoa lähinnä matkakuluja kongresseihin. Lastenlääkärinä tunnen itseni etuoikeutetuksi. Olen saanut Lastentautien tutkimussäätiöltä apurahoja moneen otteeseen varhaisesta väitöskirjavaiheesta alkaen.

Kun koronapandemia alkoi levittäytyä maailmalla, seurasimme tilannetta ja aloimme suunnitella koronavirukseen liittyviä tutkimusprojekteja. Lastentautien tutkimussäätiö laittoi nopeasti jakoon covid19-rahoituksen, josta saimme 100 000 euron apurahan. Alkuperäinen suunnitelmamme oli vertailla sairaalahoitoon joutuneiden lasten ja aikuisten immuunivasteita. Lapsilla tauti kuitenkin osoittautui niin lieväksi, että lapsia joutuu sairaalahoitoon erittäin harvoin, mikä on vaikeuttanut lasten näytteiden keräämistä. Olemme nyt selvittäneet muita lasten koronavirusinfektioihin liittyviä asioita. Pandemian alkuvaiheessa heräsi huoli nuoruustyypin diabeteksen ja erityisesti sen vaikeaoireisen muodon, ketoasidoosin, lisääntymisestä. Oman tutkimuksemme perusteella ilmiön taustalla ei kuitenkaan vaikuttanut olevan diabeetikkojen määrän merkittävä lisääntyminen. Vaikean tautimuodon lisääntyminen liittyi siihen, että hoitoon hakeuduttiin rajoitustoimien aikana viiveellä, jolloin lapset olivat ehtineet hoitoon tullessaan huonompaan kuntoon.

Toisessa tutkimuksessa osoitimme, että vastasyntyneiden nenän limakalvolla on aikuisiin verrattuna vähemmän koronaviruksen tarttumisreseptoreja. Tämä voi olla yksi selittävä tekijä siihen miksi lapset ja erityisesti pienet vauvat sairastuvat koronavirusinfektioon harvoin ja sairastuessa oireet jäävät heillä yleensä hyvin lieviksi.  Tässä asiassa korona siis toimii RS-virukseen verrattuna päinvastoin.

Koronapandemiaan liittyvien varotoimien vuoksi muutkin hengitystieinfektiot vähenivät ja RS-virustartunnat katosivat väliaikaisesti kokonaan. Nyt kun varotoimia on kevennetty, ovat hengitystieinfektiot lisääntyneet syksyn aikana lapsilla huomattavasti ja tulevan talven RS-virus epidemia on alkanut poikkeuksellisen aikaisin. Tulossa näyttää olevan raju epidemiatalvi ja on mielenkiintoista nähdä mitä RS-viruksen ja muiden hengitystievirusten leviämiselle tulevaisuudessa tapahtuu. Koronavirus on opettanut meitä paljon myös muiden hengitystievirusten leviämisestä ja tartuntojen ehkäisemisestä. Myös rokote-, ja lääkekehitys on pandemian myötä ottanut valtavia loikkia, jotka tulevat nopeuttamaan valmisteiden kehitystä myös muita hengitystieviruksia vastaan.”

Santtu Heinonen, tutkija, lääketieteen tohtori, lastentautien erikoislääkäri, HUS, Helsingin yliopisto