Lasten syöpähoito yksilöllistyy

Sytostaattihoidot ovat elintärkeitä syövästä paranemiseen, mutta haitallisia lapsen suolistolle ja myöhemmälle terveydelle. Liisa Järvelä tutkii, miten haittoja voisi pienentää.

Suoliston ja sen mikrobitoiminnan merkitys elimistön terveydelle on ymmärretty varsin hiljattain. Syöpää sairastavien lasten suolistomikrobeja ei tähän mennessä ole juurikaan tutkittu. On selvää, että mikrobisto muuttuu rajusti syöpähoitojen takia, mutta suoliston palautumisesta ei vielä tiedetä mitään.

Sain Lastentautien tutkimussäätiöltä apurahan, jonka ansiosta käynnistin Turun ylipistollisessa keskussairaalassa syöpiin sairastuneiden lasten ulostenäytteiden mikrobistotutkimuksen.

Suomessa syöpiin sairastuu vuosittain noin 160 lasta. Tutkimukseen osallistuminen on vapaaehtoista, mutta monen lapsen vanhemmat pitävät tutkimusta tärkeänä ja saamme potilailta ulostenäytteitä syöpädiagnoosin havaitsemisesta alkaen, hoitojen ajan ja toivottavasti niiden päättymisen jälkeen vielä yhteensä viiden vuoden ajan.

Maailmassa ei vielä juurikaan ole yli 50-vuotiaita ihmisiä, jotka olisivat sairastaneet syövän lapsena. Ennen 1970-luvun loppua syöpädiagnoosi johti lähes aina lapsen kuolemaan.

Sytostaattiohjelmat alkoivat kehittyä 1970- ja 80-luvun vaihteessa, minkä jälkeen paranemiskehitys on ollut huikeaa. Kaikista lasten syövistä Suomessa parantuu noin 80 prosenttia, leukemiasta jopa yli 90 prosenttia.

Raskailla hoidoilla on silti hintansa. Sytostaattihoitojen monet sivuvaikutukset ilmaantuvat vasta aikuisena. Näitä niin sanottuja myöhäisvaikutuksia on muun muassa metabolinen oireyhtymä, kohonnut alttius sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja tavallista varhaisemmin hiipuva hedelmällisyys.

Nuorena saadut sytostaattihoidot nopeuttavat ikääntymistä. Tutkimuksissa on havaittu että lapsuusajan syöpäpotilailla on jo 24-vuotiaana saman verran kroonisia sairauksia kuin heidän sisaruksillaan 50-vuotiaina, vaikka he eläisivät terveellisesti.

Enää lasten syöpähoitojen tuloksissa ei oteta yhtä suuria harppauksia kuin ennen 2000-lukua vaan työ on lähempänä viilaamista ja tutkimus keskittyy myös hoidon pitkäaikaishaittojen vähentämiseen. Onneksi Suomi on rekisteröinnin kultamaa ja meillä on erinomaiset tietojärjestelmät, jotka mahdollistavat myös rekisteritutkimuksen. Sieltä selviää, miten entiset lapsipotilaat nykyään voivat. Tällainen myöhäisvaikutusten tutkimus on auttanut ymmärtämään syöpähoitojen pitkäaikaisvaikutuksia ja nykyisillä hoitotutkimuksilla pyritään lasten paranemisen lisäksi selvittämään, mistä syövistä voi selvitä vähemmällä lääkityksellä ja siten vähemmillä haitoilla.

Tänä vuonna akuutin lymfoblastileukemian hoidossa otetaan käyttöön uusi kansainvälinen hoitoprotokolla, jonka ansiosta esimerkiksi sydänhaittoja aiheuttavaa antrasykliiniä annostellaan aiempaa yksilöllisemmin ja todennäköisesti ainakin osalle potilaista aiempaa pienempiä määriä. Sen toivotaan vähentävän sydänsairauksien riskejä myöhemmin.

Oman tutkimukseni tavoitteena on saada selville, miten syöpähoitojen haittoja suolistossa voi vähentää. Saattaa olla, että joistakin prebiooteista, eli ravinnon osista, on apua suoliston hyvien bakteerien säilymisessä. Niitä tarvitaan, jotta lapsen vastustuskyky palautuu kuntoon.

Aiemmin tutkin syöpälasten liikunnallisuutta hoitojen aikana sekä aikuisena. Leukemiahoidot kestävät kaksi ja puoli vuotta, eikä lapsi silloin infektioriskin vuoksi voi osallistua kodin ulkopuolisiin harrastuksiin. Liikunnallisuuden tukeminen hoitojen aikana on todella tärkeää. Saattaa olla, että se edistää myös suolistomikrobien toipumista.

Uudessa yhteispohjoismaisessa tutkimusryhmässä haluaisimme selvittää tarkemmin muun muassa entisten leukemiapotilaiden elämänlaatua sekä terveyttä usealta eri osa-alueelta. Nuo vastaukset auttavat tulevien lasten hoidon suunnittelussa. Toivottavasti saamme rahoituksen myös tuohon tutkimukseen.

Liisa Järvelä

Lastentautien erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori Liisa Järvelä työskentelee erikoislääkärinä Tyksin lasten veri- ja syöpätautien yksikössä. Hän myös opettaa tulevia lääkäreitä Turun yliopistossa lastentautiopin kliinisenä opettajana.