Uusi teknologia avuksi keskosten ja pikkuvauvojen hoitoon

Sampsa Vanhatalon tutkimusryhmät kehittelevät välineitä, joilla vauvojen CP-vammoja voitaisiin havaita nykyistä aiemmin. Laajojen verkostojen miehellä on monta rautaa tulessa: Vanhatalo on jo kehittänyt keskosvauvojen hoitoon EEG-myssyn, ja seuraavaksi vuorossa on unipatja, älypotkupuku ja kognitiivinen kasvukäyrä neuvolakäyttöön.

”Pieniä ja sairaita keskosvauvoja uhkaa monenlainen stressi. Erityisesti sitä aiheuttavat infektiot sekä usein raskaisiin tehohoitojaksoihin liittyvät hoidot, kuten leikkaukset ja verikokeet. Olemme tienneet jo pitkään, että eri vireystiloissa lapsi stressaantuu eri verran, ja olisi hyvä pystyä ajoittamaan lapsen hoitotoimenpiteet unirytmin mukaan. Vireystilan mittaaminen on kuitenkin ollut tähän mennessä hankalaa, siihen ei vain ole ollut hyviä metodeja. Siksi hoitotoimenpiteitä on ollut vaikea ajoittaa lapsikohtaisesti.

Yhdessä tutkimuksessani kehitämme unipatjaa, joka pystyy mittaamaan vauvan vireystilaa teho-osastoympäristössä. Patja mittaa vauvan liikkeitä, hengitystä ja pulssia ilman, että lapseen kosketaan. Näin saadaan tietoa siitä, milloin lapsi nukkuu tai valvoo. Toivomme, että tulevaisuudessa kaikki stressaavat hoitotoimenpiteet voitaisiin ajoittaa hetkiin, jolloin lapsi häiriintyy mahdollisimman vähän. Unipatjan avulla voisimme tulevaisuudessa ehkä saada paljon nykyistä aiemmin tietoa siitä, jos lapsi alkaa voida huonosti. Seuranta voisi auttaa tunnistamaan vaikkapa alkavan vakavan infektion tai aivoverenvuodon.

“Iso kysymys on, kuinka tutkimusta tänä päivänä rahoitetaan. Lastentautien tutkimussäätiön rooli tutkimuksen rahoittamisessa on valtavan tärkeä.”

Nyt saamallani Tulevaisuuden pediatria -erityisapurahalla haluamme kehittää älypotkupuvun. Sen ja koneen keräämän digitaalisen tiedon avulla pystyttäisiin selvittämään nykyistä paremmin esimerkiksi se, onko synnytyksessä hapenpuutteesta kärsineelle vauvalle kehittymässä CP-vamma. Nyt CP-vammaa ennustetaan analysoimalla lapsen liikehdintää silmämääräisesti kolmen kuukauden iässä tai tekemällä kliinisiä neurologisia testejä. Se vaatii kuitenkin erityisosaamista ja on työlästä. Eikä silmä pysty niin tarkkaan analyysiin kuin kone.

Haluaisin myös kehittää neuvolakäyttöön soveltuvan ”kognitiivisen kasvukäyrän”, jonka avulla lapsen kognitiivisia vaikeuksia voitaisiin tunnistaa nykyistä paremmin. Silmänliikettä seuraavan kameran avulla tämä olisi mahdollista, ja olisi hienoa, jos lapset, jotka tarvitsevat erityistä tukea, löydettäisiin nykyistä aiemmin ja he pääsisivät tarvitsemansa tuen piiriin.

Yksi kehittämäni hoitomenetelmä, EEG-myssy, on jo muuttanut keskosvauvojen hoitokäytäntöjä HUS:ssa. Analyysipuolen kehityksemme on lisännyt aivomonitoroinnin kiinnostusta myös muualla maailmalla.

Iso kysymys on, kuinka tutkimusta tänä päivänä rahoitetaan. Lastentautien tutkimussäätiön rooli tutkimuksen rahoittamisessa on valtavan tärkeä. Säätiössä on onneksi ymmärretty myös rakentaa jatkumoita rahoitukseen. Yhden vuoden rahoituksella kun tehdään käytännössä hyvin vähän. Aitoa vaikutusta syntyy laajoista ja pitkäkestoisista hankkeista.”

Sampsa Vanhatalo
Kliinisen neurofysiologian professori ja osastonylilääkäri
Lastensairaala, HUS-kuvantaminen, Helsingin yliopisto


www.babacenter.fi