Ensimmäistä kertaa sydänlapsilla on oma professori

Vähemmän nukutuksia ja kuormittavia tutkimuksia, mutta jatkuvasti tarkempia tuloksia. Lasten sydänvaivojen diagnostiikka kehittyy vauhdilla, ja siitä on kiittäminen myös Uuden lastensairaalan ylilääkäri Tiina Ojalaa. Onnea uudelle professorille!

Kuva: Helsingin yliopisto / Helena Hiltunen

Näky on hellyttävä. Pieni potilas makaa suuressa magneettikuvantamislaitteessa. Kone tallentaa tietoa hänen sydämensä verenkierrosta samalla kun lapsi katselee rentona ruudulta omaa lempiohjelmaansa. Juuri tällaisia asioita lasten lääketieteen kehittyminen tarkoittaa.

Aiemmin toimenpide olisi edellyttänyt lapsen nukuttamista. Hänen verisuoneensa olisi laitettu katetri, jonka kautta häneen olisi ruiskutettu varjoainetta. Nykyinen menetelmä on lapselle mukavampi ja sen tekemiseen tarvitaan vähemmän henkilökuntaa. Lapsen toipumisen kannalta kaikkein tärkeintä on silti se, että uudella magneettikuvantamisella lääkärit saavat potilaan tilanteesta aiempaa enemmän ja tarkempaa tietoa.

Helsingissä Uudessa lastensairaalassa lastenkardiologina ja ylilääkärinä työskentelevä Tiina Ojala on taitava kertomaan monimutkaisista lääketieteellisistä toimenpiteistä erilaisille kuulijoille. Puhe on helppotajuista, olipa kuulijana sitten pieni sydänpotilas, tämän huolestuneet vanhemmat, toimittaja tai kansainvälinen tutkijayhteisö. Ymmärrettävyys on tärkeää, sillä maaliskuun alussa 2024 Tiina Ojala aloitti Suomen ensimmäisenä lastenkardiologian professorina. Tehtävä tuo hänelle paljon näkyvyyttä ja vaikuttamismahdollisuuksia.

Lastenkardiologian professuurin rahoittaa Lastentautien tutkimussäätiö. Lahjoitus takaa, että lasten sydänsairauksien tutkimus ja koulutus edistyvät aiempaa paremmin resurssein. Jo nyt lastenkardiologia on Suomessa Euroopan kärjessä. Ojalan mukaan siihen on monta syytä. ”Me kardiologit pyrimme aktiivisesti löytämään keinoja, joilla vaikutamme suoraan potilaan hoitoon tai diagnostiikkaan.” Ojalan tutkimusryhmä on muun muassa perehtynyt keinoihin, joilla lasten sydänlihassairauksien taudinkuvaa voidaan ennustaa entistä paremmin. Laajan kansainvälisen yhteistyön avulla he validoivat paksuuntunutta sydänlihassairautta sairastaville nuorille äkkikuoleman riskilaskurin. Siitä on tullut eurooppalaisessa hoidonohjauksessa tärkeä työkalu, ja nyt sama tutkimusryhmän jatkaa uusien, hoitoa ohjaavien tutkimuskysymysten parissa.

Suomalaisen lastenkardiologian laatua edistää Ojalan mukaan myös se, että sydänlapsia hoidetaan keskitetysti julkisen terveydenhuollon piirissä. Sekin on hyödyksi Suomessa, että potilaiden tiedoista ylläpidetään tarkkoja rekistereitä ja biopankkia. Tämä mahdollistaa potilaiden terveydentilan tarkan seurannan ja analysoinnin. Ojala korostaa myös lasten sydänsairauksien tutkimusrahoituksen merkitystä, sillä tutkimusta tehdään monipuolisesti eri aloilla.  ”Olemme haluttuja yhteistyökumppaneita maailmalla, koska harjoitamme korkealaatuista tutkimusta ja hoitoa”, hän toteaa.

Tiina Ojalasta tuli tutkija yllätykseksi itselleenkin. Valmistumisestaan asti hän on viihtynyt nimenomaan lääkärin kliinisessä työssä. ”Ensimmäinen kipinä lasten kardiologiaan omassa sydämessäni syttyi tehdessäni väitöskirjatutkimusta Turun yliopiston sydäntutkimusasemalla.” Ojala on luonteeltaan heittäytyjä. Pikkuhiljaa hän näki työssään haasteita ja alkoi etsiä niihin ratkaisuja. Hän huomasi olevansa yhä syvemmällä lasten sydäntautien hoidon ja diagnostiikan kehittämisessä.

Ensimmäinen sydänleikkaus lapselle tehtiin Bostonissa 1938. Siinä onnistuttiin sulkemaan avoin
valtimotiehyt. Suomessa lasten sydämiä on leikattu vuodesta 1953. Alan kehittyessä hoidon piiriin tuli yhä nuorempia lapsia ja vaikeampia sydänvikoja. Tiina Ojala on erikoistunut sydänlasten sairauksien diagnostiikkaan ja sen kehittämiseen. Se on vaihe, jossa kardiologit pyrkivät selvittämään mikä lasta vaivaa ja mitä hoitoa hän tarvitsee. Tiina Ojalan uran aikana digitalisaatio on vauhdittanut laitteistojen uudistumista ja niiden mittauskyky on tarkentunut huomattavasti.

Ojala kertoo, että aiemmin kardiologit keskittyivät pääasiassa sydämeen. Nykyään magneettikuvantamisen avulla heidän on helppo havaita verenvirtauksen ja rakenteen muutoksia myös sydämen ulkopuolisessa suonistossa, kuten maksassa ja muissa pääte-elimissä.

Tämä kokonaisvaltaisempi tieto potilaan tilanteesta mahdollistaa entistä parempien ja oikea-aikaisempien hoitoratkaisujen tekemisen. Tavoitteena on tuottaa potilaalle mahdollisimman paljon terveyshyötyä. Uuden lastensairaalan kardiologisessa yksikössä kuolleisuusluvut ovat matalat ja verrattuna eurooppalaisiin standardeihin erinomaisella tasolla. ”Mitä osaavampi klinikka, sitä vaikeampia tapauksia siellä hoidetaan. Siksi kaikkia lukuja ei voi täysin verrata toisiinsa”, Ojala tähdentää.

Hyviä asioita tapahtuu koko ajan. Juuri ennen haastattelua professori Tiina Ojala on saanut kuulla, että Uusi lastensairaala on hyväksytty lasten sydämen magneettikuvantamisen eurooppalaiseksi koulutuskeskukseksi. Hyväksyntä on Ojalan henkilökohtaisten sertifiointiprosessien ansiota, ja hänen käsityksensä mukaan Pohjoismaiden ensimmäinen. Tinkimättömän työn tuloksia sekin.

Mutta uudet haasteet ovat jo ovella. Professori Ojalaa huolestuttaa lastenkardiologien ikääntyminen ja eläköityminen. Heitä on koulutettava lisää, jotta lapset saavat erinomaista hoitoa jatkossakin. Suomessa syntyy vuosittain noin 450 lasta, joilla on sydänvika. Kymmenisen prosenttia heistä tarvitsee välittömästi sydänleikkauksen ja noin 30 prosenttia ensimmäisen vuoden aikana. Lastenkardiologian osaamista on saatavilla Suomessa laajalti, mutta haastavampi diagnostiikka, toimenpiteet ja leikkaukset on keskitetty pääkaupunkiin, Ojalan yksikköön. ”Meillä on onneksi toimiva digikonsultaatio eli lääkärit kaikkialta Suomesta saavat meihin hyvin yhteyden.” Ojala haluaa varmistaa, että jokainen lapsi saa jatkossakin parasta mahdollista hoitoa, asuipa hän missä päin maata tahansa.